No eihän ne laulukilpailut taas aivan nappiin menneet. Seurailin uutisista innostuneesti, kuinka Teräsbetonin huhuttiin voittaneen euroviisujen semifinaalin ja kertoimet putosivat kuin Gripenit. Yllättävän kovalla itsetunnolla varustettuna purjehdin eilen illalla pohjoismaalaisvaltaiseen kisakatsomoomme takki aivan sepposen selällään auki varmana siitä, että ainakin muut pohjoismaat jäävät varmasti taakse. Äänten laskennan ollessa noin puolessa välissä kävi tuttuun tapaan selväksi, että olisi aiheellista aloittaa reitin tiedustelu kohti takariviä.
Itä-Euroopasta en jaksa edes aloittaa, joten keskitympä miettimään pohjoismaiden välistä taistelua. Olihan se Teräsbetoni toki aikamoinen läppä, mutta esitys oli sentään aidosti erilainen euro-gay-popahtavien kappaleiden joukossa. Luulisi jo sen keräävän vaihtoehtoja hakevien äänestäjien ääniä, mutta ei. Norjan idolstehtaan typykkä tuntui vetoavan huomattavasti enemmän ja kaiken huippuna härskisti kiristetyn näköinen svedublondikin meni ohi. Ainut positiivinen asia oli, että lopulta Saksa jäi taakse eikä tarvinnut mennä sentään vessaan itkemään.
Hauskana sivujuonteena äänestimme kukin omaa pohjoismaatamme – parhaat jopa viidesti – mutta Hollannilta ei herunut pisteitä kenellekään.
