Salibändy tunnetaan Keski-Euroopassa yleisesti unihockey nimellä lähinnä siitä syystä, se täällä asuvien mielestä muistuttaa lähinnä maahockeytä ja pelaajamäärien johdosta sekajoukkueet ovat yleisiä. Pelaajat koostuvat yleisesti tyypeistä, joiden pinna on mennyt tolkuttoman painavan kuulan hakkaamiseen naurettavan pienellä mailalla pitkin valtavan suurta kenttää ja he ovat kaivanneet hieman lisää vauhtia ja vaihtelua yleensä. Puhutaan siis epäonnistuneista maahockeyn pelaajista epäonnistuneiden jääkiekkoilijoiden sijaan.
Tyypillisellä hollantilaisella reikäpalloilijalla uraa on takana pari vuotta tai vähemmän, joten kaikkiaan kyse on melko uudesta lajista. Sen ansiosta minä, jonka salibändysaavutusten huiput ovat komea ratkaisumaali kasiluokan liikuntatunnilla ja muutama kyseenalainen esiintyminen TKK:n harrastelijasarjassa, pärjään oikein mainiosti yliopistomme edustusjoukkueen riveissä. Satunnaisesti käymme harjoittelemassa Haagissa sikäläisen seuran kanssa, joiden ykkösjoukkue koostuu hauskasti suureksi osaksi neljääkymppiä hipovista suomalaisista ja ruotsalaisista. Kyseinen joukkue kuitenkin voitti Hollannin mestaruuden tänä vuonna ja pääsi juuri cup finaaliin, joten jokainen voi varmaan vetää omat johtopäätöksensä.
Ensi viikonloppuna onkin sitten oman joukkueemme ( Delft Blue Falcons – Suomennettuna suunnilleen “posliinihaukat” ) vuoro pelata ratkaisupelejä. Delftissä järjestetään 50. Hollannin yliopistojen väliset urheilukilpailut joukkuelajeissa ja salibändy kuuluu myös ohjelmaan. Pelaamme kahdessa päivässä yhteensä kuusi peliä, joiden jälkeen katsotaan kuka voitti – mikäli jalat vielä kantavat. Joka tapauksessa hauskaa on varmasti ja menestyksestä riippumatta minulle koko touhussa on parasta päästä osallistumaan ilmeisen perinteiseen Hollantilaiseen tapahtuman ja vielä tuntea kuuluvansa joukkoon.
toukokuu 28, 2008 kello 10:53 ip |
Maahockeystä vai mistä lie johtuu, mutta täällä on right-puolen pelaajia varmaan kolme kertaa enemmän kun leftejä. Varsin merkillistä etenkin, kun Suomessa/Ruotsissa jne vastaava suhdeluku on leftien hyväksi tyyliin 5/1 tms. Mitenkäs siellä?
Kuulin muuten juuri Suomesta pelatusta turnauksesta liettulaisilla olleen hieman erikoisempi ongelma: left-mailojen puute. Monet siis pelasivat vääränpuoleisella kippuralla
Ei siis liene yllätys, että kolmen ottelun maaliero oli heillä 0 – 36 (salibandyssa siis turnausmuotoiset ottelut keskeytetään 12 maalin eroon) …
toukokuu 28, 2008 kello 11:00 ip |
Oot aivan oikeessa tossa kätisyydessä ja mä oon vissiinki meidän jengin ainut lefti. Iteki oon ihmetelly mistä se oikee voi johtua ku ei nää sit kuitenkaa vasureita oo.