Romuna

Aikaisemman hypetyksen mukaisesti viikonloppu hurahti salibändyn merkeissä. Perjantaina ja lauantaina olleet pelit ja niiden päälle tulleet järkkäilyt imivät jopa minun huipputreenatun kroppani aivan loppuun, joten sunnuntai on mennyt aika hissukseen kaikkien lihasten muistuttaessa olemassaolostaan. Itse pelit olisivat tietty joukkuetasolla voineet mennä paremminkin, koska hävisimme viidestä pelistä neljä, mutta luultavasti se vastasi tasoamme oikein hyvin. Osa muista joukkueista pelasi sellaisenaan Hollannin sarjaa siinä missä meidän joukkueemme on ollut kasassa vajaan vuoden. Yleisesti joukkueissa näkyi hyvin lajinvaihto maahockeystä, koska viikatteet viuhuivat ilmassa ja noin puolet tytöistä pelasi hameessa…

Omalta kohdalta pelit menivät oikeastaan todella hyvin, koska sain tehtyä parit komeat maalit eikä omassa päässä juuri soinut puolustaessani. Aikaisemmin olen lähinnä pelaillut satunnaisesti vaihtelevalla menestyksellä, mutta nyt puolen vuoden valmentajan kanssa treenaamisen kanssa jälkeen huomaa selkeästi palasten loksahtavan paikoilleen. Jaksanko Suomeen palattuani reikäpalloa enää tosissaan hakata jää nähtäväksi, mutta killan jengistä voisin vasemman pakin paikan jo varata.