Tällä viikolla on kirjoitustahti vähän hiipunut, koska olen ollut kesälomamatkalla – Suomessa. Aikaisemmin jo mietin miltä Suomeen paluu mahtaa tuntua pitkän ulkomailla oleskelun jälkeen. Tuntuvatko kaikki aikaisemmin arkipäiväiset asiat yhtäkkiä aivan ainutlaatuisilta ja tunnen pakottavaa tarvetta kirjoittaa muutama tusina kirjettä YK:n maailmanperintötoimikunnalle vai onko kaikki niin kuin ennenkin?
Nyt osaan kertoa, että kaikki on loppujen lopuksi hyvin samanlaista, mutta ympäristö on virkistävällä tavalla erilainen. En enää ihmettele miksi ulkomaalaiset pitävät Suomea joskus hieman taianomaisena, koska täällä oikeasti huomaa kuinka huipputeknologia yhdistyy saumattomasti tietynlaiseen luonnonläheiseen elämiseen. Taika on siinä, että tämä luonnonläheisyys ei kuitenkaan vaikuta rutiineihin millään tavalla. Samalla tavalla kirjoitan taas yhtä mammografiaesseetä ja kävelen lähikauppaan ostoksille laittaakseni haluamaani ruokaa niin kuin missä tahansa maailman metropolissa tekisin.
Lyhyt kesälomani Suomessa tuo myös väistämätä mieleen sen, että vaihto-opiskeluaikani on väistämättä kääntymässä ehtoopuolelle. Ensimmäiset kaverit lähtevät tällä viikolla takaisin valtamerien taakse enkä nää heitä luultavasti enää ikinä, joten tiettyä haikeutta on ilmassa. Lienee siis aika paljastaa lyhyt vaihto-opiskelusta kertova videoni, joka on 95% laadukasta kännykällä kuvattua dogmaa. Termit “steady-cam”, “post production” ja “läpimurtorooli” eivät välttämättä suoraan liity seuraavaan.
