Kerosiinia, ohjuksia, jälkipolttoa

Mikäli lentokoneet eivät kiinnosta kannattaa lukeminen lopettaa tähän. Paremmin minut tuntevat tietävätkin, että olen joskus hieman innoissani kaikesta lentävästä ja ehkä hieman eräästä siihen liittyvästä vuonna 1986 valmistuneesta elokuvasta. Ei hirveä yllätys, että heti hollantiin tullessa oli pakko skannata maan ilmailutapahtumakalenteri läpi ja olihan siellä yksi helmi odottamassa. Viime lauantaina menimme iskän ja pikkuveljeni Teemun kanssa katsomaan Hollannin ilmavoimien vuosittaista lentonäytöstä Leeuwardenin NATO-tukikohtaan. Eurooppalaisessa mittakaavassa nimenomaan kerran kahdessa vuodessa pidettävä Leeuwardenin näytös on kovassa huudossa eikä viimekertainen esiintyjälista blue angeleineen jättänyt juuri muuta mahdollisuutta kuin odottaa paljon. Tänä vuonna osallistujalista ei ollut aivan yhtä huima, mutta 8 tunnin lento-ohjelmaan mahtui niin paljon minulle ennen näkemättömiä koneita, että ei enemmästä niin väliä.

Historiallisista koneista kenties parhaiten jäi mieleen brittien toisen maailmansodan pommirekkana tunnettu Lancaster, joka oli pidetty erinomaisessa kunnossa. Jotain tiettyä arvokkuuttaa oli ilmassa aikansa moderneimman pommittajan lipuessa kentän yli antamatta tuumaakaan periksi ylpeydestään. Modernimman kaluston esittelystä parhaiten jäi mieleen Hollantilaisten parhaalla ammattitaidolla vetämä “air power demo”, jossa 5 F-16 paria hyökkäsi simuloidusti kenttää vastaan. Pommit eivät sentään olleet oikeita, mutta heikommat olivat hajoamassa jo pelkkään lentomeluun. Esiintyjistä voisi kirjoittaa vaikka yhden diplomityön (tai kolme gradua), mutta ehkä paremmin asian ajaa viestin loppuun koostamani video näytöksestä.

Esiintyjälistan listan lisäksi Suomen vastaavat tapahtumat voisivat ottaa oppia tapahtuman järjestelyistä. Ensinnäkin pääsymaksua ei ollut ja järjestäjien toimesta paikalla oli ilmainen kuljetus tapahtumapaikan ja kaikkien jatkoyhteyksien välillä. Olimme itse liikkeellä junalla eikä kumpaankaan suuntaan tukikohdan väliä kuljettaessa tarvinnut jonottaa hetkeäkään. Tulee vain mieleen viime kesäinen Kuopion keikka, jossa sain odottaa ensin tunnin päästäkseni ostamaan ylikalliin lipun, jolla pääsi tungokseen varvistelemaan ja sitten taas odottamaan tunnin autossa alueelta poispääsyä.

Jätä kommentti