Viimeinen viikonloppu Hollannissa ja jotenkin ajauduin viettämään sen salibändyturnauksen merkeissä. Tällä kertaa juoksimme pallon perässä pääasiassa omaa maalia kohti Groningenissa, joka on oikeastaan pohjoisen Hollannin ainut suurempi kaupunki. Joukkueemme oli myös hieman uudistunut, koska yhdistyimme varsin tasokkaan Haagin joukkueen kanssa saadaksemme tarpeeksi pelaajia kasaan. Tuloksena oli varsin mielenkiintoinen sekoitus pelaajia, joista kokenein oli noin neljissä kymmenissä oleva ruotsalainen entinen eurocupin voittaja siinä missä osalla pelaajista oli kokemusta lajista vasta vuoden ajalta.
Pelimme pysyi tällä kertaa oikeastaan mainiosti kasassa ja voitimmekin puolet pelaamistamme matseista. Hävityt pelit olisivat olleet voitettuna melkoisia yllätyksiä, sillä lohkoomme oli sopivasti arvottu Hollannin miesten maajoukkue ja Ruotsin salibandypainotteisen lukion joukkue, jotka olivat jokseenkin eri tasolla. Näistä ainakin jälkimmäinen pelasi myöhemmin turnauksen finaalissa siinä missä meille heltisi lopulta sijoitus 9. joukkueiden kokonaismäärän ollessa 15.
Mitä turnauksen oheistoimintaan tulee, sain yöllä kaupungilla puuhailla hieman ylimääräistä jonkun ruotsalaisen salibändysankarin väsähtäessä kadulle oksentelemaan. Taisi olla pastakastikkeessa vanhaa jauhelihaa tai ehkä kokilla likaiset kädet kun ei ruuat pysyneet sisällä – tiedä häntä. Ainakin ensiaputaitoja tuli taas virkisteltyä.
Huomenna onkin sitten hyvä aloittaa viimeinen tynkäviikko Hollannissa lihakset aivan muushina. Kaiken virallisen säädön ohessa huomenna on tarkoitus mennä porukalla Japanilaiseen buffettiin syömään ja tiistaina lupasin pitää läksiäisbileet koko porukalle ennen torstaiaamun lentoa. Kiirettä siis pitää, mutta ainakin tämä tunneli alkaa nyt olla finaalissa – tai sitten vasta alkamassa, kuka tietää.
