Tällä kertaa on vuorossa tennisspesiaali, sillä kuluvalla viikolla pelataan läheisessä Rotterdamissa ATP-tason tennisturnaus. Tänään oli ohjelmassa vieläpä Jarkko Niemisen matsi, joten pitihän sitä lähteä kyttäämään. Junan, metron ja tennisturistin näköisen miehen stalkkaamisen jälkeen onnistuin löytämään pelipaikalle, joka oli paikallinen esport centerin ja Länsiauto-areenan yhdistelmä. Homma toimi suunnilleen niin, että isommalla areenalla pelattin kovat pelit ja sekaisemmassa urheilukompleksissa oli messupuotien, dorkan lapsia leikittävän pellen ja muutamien baarien lisäksi ei niin kiinnostavien pelaajien areena. Lienee turha mainita kumpaan paikkaan suunnistin puotien, baarien ja dorkan pellen kautta Niemisen matsia katsomaan.
Vastassa oli tällä kertaa Espanjan ylpeys Fernando Verdasco, joka on osapuilleen samoilla sijoilla ATP-rankingissa (30.), kuin Jarkko(27.). Matsi alkoi lupaavasti Espanjalaisen tykittäessä heti kärkeen 2 ässää Jarkon lähinnä fiilistellessä. Tästä kuitenkin vielä noustiin ja Jarkko sai jopa murron Espanjalaisen toisesta syötöstä. Matsin käännekohta tapahtui kuitenkin juuri Jarkon johtaessa murrolla 2-1 ja pelin ollessa 40-30, jolloin varman pelipallon kämmääminen verkkoo yhdessä leikkisän ”VITTU!” sihahduksen kanssa jotenkin käänsi pelin Espanajalaisen hyväksi. Jarkko pystyi vielä vaivoin taistelemaan kaksi peliä itselle, mutta lopputuloksena silti tyly 0-2. Hyvä Jakke, hyvä Suomi!
”Ranskan avoimissa nähdään” ajattelin ja siirryin kohti pääareenaa tutkimaan miten muualla menee. Yllätys oli melkoinen, kun huomasin melko suuren areenan olevan arkipäivänä alkuiltapäivästä melkein täynnä ja huutavan hollannin omaa poikaa voittoon. Ei muuta kuin nopea kansallisuuden vaihto ja mukaan karnevaaleihin. Nopeasti huomasin, että kotimaan Robin Haase (ATP-94) oli aivan liekeissä skotti Andy Murrayta (ATP-10) vastaan. Yleisö jaksoi kannustaa loppuun asti ja huikealla verkkopelillä Haase hoiti homman lopulta kotiin ja kiitti yleisöä kunnon tuuletuksilla.
Otin ohjelmaani vielä päivän kolmannen matsin eli aussi Leyton Hewittin ja italian Andreas Seppin kohtaamisen. Ottelu venyi lopulta aivan huikeaksi trilleriksi kestäen melkein kolme tuntia. Aluksi entinen maailmanlistan ykkönen näytti makaroonille kaapin paikan vieden ensimmäisen erän selvästi 6-3 ja toisen erän alkaessa samaan malliin olin jo melko varma matsin lopputuloksesta. Tässä vaiheessa Seppi alkoi hivenen yllättäen näyttää, että Italiassa osataan muutakin kuin tehdä pastaa ja rakentaa vinoja torneja. Huikean taistelun jälkeen erä meni tie-brakeen ja lopulta peli tasan 1-1. Kolmas erä alkoi samalla kaavalla kuin toinenkin. Hetken Hewitt näytti jälleen ottavan omansa, mutta lopulta – Hewittin saatua jopa ottelupallon – Seppi taisteli tiensä jälleen tie-brakeen ja sitä kautta aina voittoon asti. Lähes koko ajan (nais)yleisö tuntui olevan puhtaasti Hewittin puolella, mutta Italialaisen taistelun jälkeen halli räjähti jälleen ja osasi arvostaa hienoa suoritusta.
Mahtava päivä kaikkiaan. Ainut, että tänään joutuu varmaan vähän ”social eveningissä” nöyristelemään espanjalaisia ja italialaisia, mutta ausseja pääsee sentään itsekin vähän mollaamaan.
Kirjoittaja: Pepe 